3.

Osallistuva suunnittelu

3.1.

Koulut mukana lähiliikuntapaikkojen suunnittelussa - toimintamalleja Turun Koulut liikkeelle hankkeesta

3.2.

Elektroninen oppimisympäristö suunnittelun apuvälineenä Keravan lähiliikuntapaikkaprojektissa

3.1.

KOULUT MUKANA LÄHILIIKUNTAPAIKKOJEN SUUNNITTELUSSA – toimintamalleja Turun Koulut Liikkeelle -hankkeesta

Koulupihasuunnittelija, Anne Huttunen, Turun kaupunki
Kirjoittaja vastaa Turun Koulut Liikkeelle -hankkeessa koulupihoja koskevasta kehittämistyöstä

Turussa on käynnistynyt koulupihojen kehittämistyö Koulut Liikkeelle –hankkeen myötä. Hanke ajoittuu vuosille 2004-2007. Tavoitteena on, että hankkeen päättyessä ensimmäiset pihakohteet on suunniteltu ja toteutettu, sekä muodostettuna toimintamalli, jonka pohjalta koulupihojen kehittämistyö voi jatkua myös tulevina vuosina.

Keväästä 2006 alkaen on työstetty koulupihojen kehittämissuunnitelmaa, jonka yhteydessä on muodostettu priorisointi pihojen nykytilan suhteen. Tämän myötä on saatu selville koulut, joiden pihojen kehittäminen on kiireellisintä, ja valittu ensimmäiset suunniteltavat kohteet, joissa käynnistyi yleissuunnittelu loppukeväästä 2006. Ideana on, että koulupihoista saataisiin niin koulupäivän aikana kuin kouluajan ulkopuolellakin ihmisiä liikuttavia alueita; lähiliikuntapaikkoja.

Osallistuvan suunnittelun merkitys
Lähiliikuntapaikkahankkeissa osallistuvalla suunnittelulla on tärkeä rooli. Osallistuva suunnittelu on suunnittelua, jossa huomioidaan osalliset ja heidän tarpeensa. Koulupihoja suunniteltaessa lähiliikuntapaikoiksi osallisia ovat mm. oppilaat, koulun henkilökunta, vanhempainyhdistykset, lähialueen asukkaat sekä kaupungin virkamiehet. Osallistuva suunnittelu -käsitteen taustalla on nykyinen Maankäyttö- ja rakennuslaki, jonka keskeisenä päämääränä on turvata jokaisen osallistumismahdollisuus.

Osallistumisen merkitys perustuu siihen, että sen kautta saadaan motivoitua ihmisiä ideoimaan ja vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä. Samalla myös vastuun kantaminen oman lähiliikuntapaikan käytöstä käyttäjinä lisääntyy. Vuorovaikutteisuus rohkaisee vaikuttamaan ja tätä kautta syntyy käyttäjäystävällisempiä lähiliikuntapaikkoja.

Osallistuva suunnittelu on haaste niin osallisille kuin osallistamisen vetäjällekin. Olennaista on suunnitella osallistamisen toteutus hyvin etukäteen, jolloin sen toteuttaminen käytännössä sujuu mutkattomammin. Monista eri osallistamismenetelmistä on valittava kohteeseen sopiva menetelmä. Sen valintaan vaikuttavat mm. kohde, osallisten ikä ja käytettävissä olevan ajan sekä vetäjien määrä. Tärkeää on, että itse menetelmä ei ole liian monimutkainen, koska tavoitteena on saada aikaan myös tuloksia, kuten ideoita.

Kun osallisina ovat lapset ja nuoret, osallistamisprosessissa korostuu myös hankkeen aikataulun merkitys. Jotta osalliset voivat kokea että heidän ideansa ovat olleet tarpeellisia, heidän on nähtävä että myös käytännössä tapahtuu jotain konkreettista. Turussa tähän pyritään siten, että suunnittelun ja toteutuksen välinen aika on mahdollisimman lyhyt: noin vuosi. Ensimmäiset kohteet on tarkoitus toteuttaa v. 2007.

Osallistuvuusmenetelmiä Turussa
Turun lähiliikuntapaikkahankkeissa osallistaminen on aloitettu kahdessa ensimmäisessä koulupihakohteessa niiden yleissuunnittelun käynnistyessä.

Ennen suunnittelun käynnistymisen alkua Turun kahdelle kohdekoululle tiedotettiin tekeillä olevasta kehittämissuunnitelmatyöstä ja pihasuunnittelun käynnistymisen tulevasta aikataulusta. Tämä toteutui koulupihasuunnittelijan käynnin yhteydessä, jolloin paikalla olivat sekä koulun rehtori että opettajat. Tässä yhteydessä sovittiin tulevasta osallistamispäivästä, jossa kerättäisiin ideoita ja toiveita pihan suhteen.

Snellmanin ja Mikaelin koulut
Snellmanin ja Mikaelin kouluilla osallistuvuutta toteutettiin yhden koulupäivän aikana. Osallistamisessa olivat mukana 3.-4.lk ja 5.-6.lk. Snellmanin koululla osallistamisessa käytettiin apuna pulpeteille aseteltuja isoja papereita, jotka muodostivat kolme eri pistettä sijoittuen luokkahuoneen eri osiin tai eri luokkahuoneisiin. Jokaisessa paperissa oli yksi kysymys otsikkona. Kysymykset käsittelivät mm. pihalle haluttavia toimintoja ja kasvillisuutta sekä sitä, mitä asioita pihalla haluttaisiin tehdä. Käytännössä kaikki toteutui niin, että koulupihasuunnittelija selosti ensin kuka oli ja miksi oli käymässä koululla ja mitä osallistamisessa seuraavaksi tapahtuisi. Tämän jälkeen oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään, ja näissä ryhmissä he sitten kiersivät kaikilla ”rasteilla” kirjaamassa ideoitaan otsikkokysymyksen alle.

Mikaelin koulun oppilaat puolestaan koottiin ensin kaikki yhteen luokkaan, jossa koulupihasuunnittelija piti lyhyen esittelyn. Tämän jälkeen opettajat ohjasivat varsinaisen osallistuvuuden toteutuksen omissa luokissaan. Mikaelin koulun oppilaiden tehtävänä oli piirtää ja/tai kirjoittaa paperille, millaisen koulupihan he haluaisivat, mitä kaikkea pihalla voisi olla.

Esimerkkejä Mikaelin koulun lasten ideapiirroksista.

Opettajat osallistettiin myös ideoimaan pihaansa. Heistä koottiin työryhmä, joka edusti koko opettajakuntaa. Tämän ryhmän kanssa koulupihasuunnittelija kävi palaverisssa luettelonomaisesti kohta kohdalta läpi, mitä pihalle toivottaisiin. Samoin oltiin yhteydessä myös Snellmanin koulun vanhempainyhdistykseen, jonka edustaja toi esille yhdistyksen ideoita ja ajatuksia haastattelussa.

Sekä Snellmanin että Mikaelin kouluissa osallistamismenetelmien toteutus oli nopeaa ja ideat saatiin kerättyä puoleen päivään mennessä. Kaikista ideoista koottiin lopulta yhteenveto, josta kävivät ilmi koululaisten, henkilökunnan sekä vanhempainyhdistyksen toiveet sekä ideat. Tämä yhteenveto toimitettiin sähköpostitse kouluille.

Ideoissa nousi selkeästi esiin joitakin suosituimpia välineitä sekä toimintoja. Snellmanin koululla käytetyn menetelmän huonona puolena oli, että ryhmissä työskenneltäessä jäi helposti puuttumaan yksittäisten oppilaiden mielipiteitä, koska mukauduttiin ryhmän yleiseen mielipiteeseen. Mikaelin koulussa toteutettu yksilötyöskentely lisäsi ideoiden tarkempaa pohdintaa. Koulupihan hahmottaminen lintuperspektiivistä onnistui hyvin. Opettajaryhmän haastattelussa syntyi hyvää keskustelua eri näkökulmista, ja keskeistä oli yhteisen näkemyksen etsiminen. Koska jo aiemmin oli monesti mietitty, miten pihaa voisi kehittää, olivat vastaukset pitkälti jo valmiina.

Halisten koulu
Toisen Turun koulupihakohteen, Halisten koulun, yhteydessä Koulut Liikkeelle – hanke keräsi ideoita haastattelun merkeissä koulun henkilökunnalta. Muun ideoiden keruun erilaisia osallistavia menetelmiä käyttäen toteutti Viher-Halinen (Halinen – viihtyisä ja turvallinen lähiö) -suunnitteluhanke, joka omalta osaltaan kehittää koulun ympäristöä Halisten alueen toiminnalliseksi keskukseksi.

Koulun oppilaita Viher-Halinen -hanke osallisti sovelletulla oppilasparlamentti –menetelmällä, jossa kohderyhmänä tällä kertaa olivat 1.-2.luokan oppilaat. Menetelmä eteni seuraavasti:

Aluksi oli valittu aihe, joka esiteltiin ja jota alettiin sitten miettiä ensin yksin ja sitten ryhmissä. Syntyneet ideat koottiin paperille ja ideat esiteltiin ryhmittäin. Näiden esitysten perusteella äänestettiin luokan oma ideaehdotus. Seuraavaksi valittiiin äänestyksellä luokkaedustaja. Oppilasparlamentin järjestäytymisen (puheenjohtajan ja sihteerin valinta) jälkeen jokainen luokkaedustaja vuorollaan esitteli edustamansa luokan idean. Lopuksi parlamentti kävi keskustelua kaikista ideoista ja äänesti niistä koulun yhteisen idean.

Oppilasparlamentti –mallin etuna oli sen monipuolisuus. Se tuotti tarkasti mietittyjä pihaideoita rakentavasti moittimatta minkään luokan ideoita sekä opetti myös kokoustekniikkaa.

Viher-Halinen –hanke toteutti osallisuutta alueen asukkaiden kanssa myös sovelletun ns. aluekarttakävelyn muodossa. Kohderyhmänä tässä menetelmässä olivat kaikki alueen asukkaat ja toimijat. Aluekarttakävely –mallissa alueella suoritettiin kierros kävellen viidessä eri kohteessa (kohteet valittu Turvaturku –hankkeen Halisten turvallisuuskyselytulosten perusteella), joista yksi oli koulun piha.

Aluekarttakävely eteni Viher-Halinen hankkeessa seuraavasti. Aluekarttakävelyn aluksi osallisille esiteltiin menetelmä ja kohteet, eli miten oli tarkoitus edetä. Tämän jälkeen heille jaettiin muistiinpanovälineet ja lomakkeet (johon merkinnät kohteen plussista, miinuksista ja kehittämisideoista). Alueilla kierrellessä kerrottiin ensin lyhyesti, mihin seikkoihin kohteessa kannattaisi kiinnittää huomiota. Jokainen osallistuja pohti seikkoja itsekseen ja kirjasi ideansa paperille. Kierroksen jälkeen pidettiin yhteinen ideoiden purkutilaisuus, jossa niistä tehtiin yhteenveto. Samalla mietittiin mahdollisia yhteisiä kehittämisnäkemyksiä.

Aluekarttakävelyn kokonaiskesto oli noin 2-3h ja sen menetelmän etuna yksittäisten ihmisten ajatusten sekä erilaisten näkemysten esille tulo. Koska kävely tapahtui maastossa, ajankohdan osalta kesä olisi talvea otollisempi aika tämän menetelmän toteuttamiseen.

Kaiken kaikkiaan Turussa käytetyt menetelmät olivat oivallisia näissä kohteissa. Aikataulun tiukkuus vaikutti siihen, että laajempia menetelmiä, kuten pienoismallien tekoa ei tässä yhteydessä käytetty. Oppilaiden iän suhteen tuli selkeästi esille se, että kuudesluokkalaisia oli haasteellisinta motivoida koulupihansa ideointiin. Ymmärrettävästi he kokivat osallistumisensa hyödyttömäksi itselleen, koska eivät ehdi nauttia alakoulun uudesta pihasta siirtyessään yläkouluun.

Osallistuvuus lähiliikuntapaikan suunnittelun punaisena lankana
Turussa osallistuvuutta pyritään toteuttamaan monivaiheisena ja laajana yhteistyönä lähiliikuntapaikkahankkeen eri vaiheissa (Ks. kaavio).

Osallistamalla kerättyjen ideoiden pohjalta suunnittelutyössä muodostetaan kohteista yleissuunnitelmaluonnokset. Näiden luonnosten valmistuttua ne esitellään sekä kouluilla, yleisötilaisuuksissa että Viher-Halinen –hankkeessa ja kerätään palautetta, jonka pohjalta luonnosta muokataan eteenpäin. Myös valmis suunnitelma asetetaan aikanaan julkisesti nähtäville. Tämän lisäksi osallistuvuutta pyritään jatkamaan myös toteutuksen ja hoidon yhteydessä, eli oppilaat ja koulujen henkilökunta sekä myös vanhemmat ja lähialueen innokkaat asukkaat pyritään osallistamaan mm. istutustöihin, asfalttimaalausten toteutukseen sekä käytännön hoitotöihin mm. pihatalkoopäivinä yhteistyössä niin Koulut Liikkeelle kuin Viher-Halinen –investointihankkeenkin kanssa.

Olennaista osallistuvan suunnittelun toteuttamisessa on laaja yhteistyö niin kaupungin virkamiesten kuin koulun ja kaikkien muidenkin osallisten välillä. Tiedotus ja osallistuvuuden näkyvyys julkisesti ovat osa osallistuvuuden toteutusta. Osallistuvan suunnittelun herättämä myönteinen julkisuus nimittäin lisää positiivista asennetta ja osallistumista myös tulevissa hankkeissa sekä osaltaan vauhdittaa projektisuunnitelmien onnistumista. Turussa tiedotus näkyy niin Koulut Liikkeelle –hankkeen internet-sivuilla, kuin henkilökohtaisina yhteydenottoina ja artikkeleina paikallisissa lehdissä. Ensimmäisten koulupihojen toteutuessa lähiliikuntapaikoiksi vuonna 2007 tullaan todennäköisesti myös pitämään kohteissa myös avajaiset, joihin kaikki osalliset ovat tervetulleita.

Vaikka koulupihojen suhteen on olemassa Turussa selkeä kehittämistarve, voidaan suunnitteluun ottaa vain muutama piha vuodessa. Koulujen oman aktiivisuuden kautta kaikki koulut voivat kuitenkin saada pihalleen jo jotakin parannusta, vaikkei piha olisikaan vielä varsinaisen suunnittelun alla. Koulut Liikkeelle –hankkeen kautta kouluilla on mahdollisuus maalata mm. asfalttimaalauksia sekä kehittää esimerkiksi omia pihaleikkejä. Monet koulut ovatkin aktiivisesti mukana tässä toiminnassa, jossa korostuu jälleen osallistuminen ja yhdessä tekeminen. Tälläkin pienellä toiminnalla on kouluille ja niiden piha- ja liikunta-olosuhteille suuri merkitys.

linkkejä:
Koulut Liikkeelle –hanke >>
Vuorovaikutteisen suunnittelun metodipaketti >>

kirjallisuutta:
¤ Huttunen, A. 2005. Lähiliikuntapaikan suunnittelu. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu. ¤
¤ Horelli,L. & Kyttä, M.& Kaaja, M. 1998. Lapset ympäristön ekoagentteina.
Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/49. ¤
¤ Luovuutta suunnitteluun ja osallisuutta toteutukseen. Työkirja lasten ja nuorten suunnittelupiireihin. Viherympäristöliitto. ¤

3.2.

ELEKTRONINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ SUUNNITTELUN APUVÄLINEENÄ KERAVAN LÄHILIIKUNTAPAIKKAPROJEKTISSA