2.

Hankesuunnittelu

2.1.

Lähiliikuntapaikat kaavoituksen näkökulmasta

2.2.

Kuntakohtaisen lähiliikuntapaikkasuunnitelman tekeminen Keravalle

2.3.

Kuntakohtaisen lähiliikuntapaikkasuunnitelman tekeminen Poriin

2.4.

Hallintokuntien välinen yhteistyö koulupihojen kunnostamisen
haasteena ja voimavarana

2.1.

LÄHILIIKUNTAPAIKAT KAAVOITUKSEN NÄKÖKULMASTA

Vesa Rajaniemi, Kaavoittaja. Jyväskylän maalaiskunta
Kirjoittaja on tehnyt väitöskirjatutkimuksen aiheesta ”Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suunnittelu” (2005).

Liikuntapaikkasuunnittelun kytkeminen kokonaisvaltaiseen lakisääteiseen maankäytön suunnitteluun eli kaavoitukseen on tärkeää sen vuoksi, että urbaaneilla alueilla vallitsee jatkuva eri maankäyttömuotojen välinen kilpailutilanne. Tietyn alueen maankäytöstä saattaa olla monia toisistaan jyrkästikin poikkeavia mielipiteitä. Kun liikuntapaikat sisällytetään asianmukaisina aluevarauksina kaavoihin, näille syntyy sellainen pysyvyys, joka voidaan sivuuttaa vain kaavaa muuttamalla. Ilman kaavaan merkitse-mistä lähiliikuntapaikka on juridisesti suojaton kilpailevia maankäyttömuotoja vastaan.

Puistoalueille ja muille taajaman sisäisille viheralueille aiotut lähiliikuntapaikkahankkeet kannattaa ehdottomasti viedä läpi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena asemakaavoitusprosessina. Lopputuloksena oleva kaavaan merkitty aluevaraus antaa itse liikuntapaikalle sellaisen pysyvyyden, että siihen on mielekästä sijoittaa yleisesti niukkoja liikuntapaikkarakentamisen määrärahoja. Koulupihojen kunnostaminen lähiliikuntapaikoiksi ei mielestäni sen sijaan vaadi erityisiä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia toimenpiteitä. Koulupihat voidaan jo sinällään mieltää alueiksi, joihin on mahdollista sijoittaa lähiliikuntaa.

Lähiliikuntapaikkojen kaavoittaminen liittyy maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen asemakaavoitukseen. Tässä tarkoitetut kaavoitushankkeet voidaan lähtökohtatilanteen pohjalta jakaa kahteen toisistaan selvästi poikkeavaan tapaukseen. Jos lähtökohtana on neitseelliseen maastoon laadittava ensimmäinen asemakaava, on lähiliikuntapaikan sijoittaminen tällaiselle uudelle asuinalueelle varsin vaivatonta. Liikuntapaikka yksinkertaisesti merkitään kaavaan asianmukaisella merkinnällä. Tästä ei yleensä aiheudu sanottavia eri maankäyttömuotojen väliseen kilpailutilanteeseen liittyviä hankaluuksia tai muita maankäytöllisiä ongelmia. Sen sijaan sellaiset hankkeet, joissa lähiliikuntapaikkaa ollaan sijoittamassa jo valmiiksi rakennettuun ympäristöön kuten asuinkorttelien väliselle viheralueelle, saattavat kohdata monenlaisia ongelmia. Liikuntapaikkoja vastustetaan yleisesti niiden aiheuttaman melun sekä muun todellisen tai kuvitellun häiriön vuoksi.

Lähiliikuntapaikka (VU) ja leikkikenttä (VK) kaavoitettuna asuinalueen sisäiselle viheralueelle uudella rakentamattomalla pientaloalueella. Ote Jyväskylän maalaiskunnan Tikkakosken Oskarinkadun ympäristön asemakaavaehdotuksesta.

Liikuntatoimijoiden oma aktiivisuus kaavoitukseen vaikuttamisessa tärkeää
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaavoittajat ovat aktiivisia liikuntatoimijoiden suuntaan sellaisissa hankkeissa, ”joissa ollaan tekemisissä liikunnan kanssa”. Tavallinen asuinalueasemakaavoitus ei välttämättä täytä kaikkien kaavoittajien ajatusmaailmassa tätä kriteeriä. Kaikki kaavoittajat eivät yksinkertaisesti ole liikuntaihmisiä. Tämän vuoksi asuinalueiden asemakaavoitusprosesseissa liikuntatoimijoiden oma aktiivisuus nousee ensiarvoiseen asemaan. Laki ei velvoita kaavan laatijaa erityiseen aktiivisuuteen liikuntatoimijoiden suuntaan, mutta se velvoittaa hänet kuuntelemaan liikuntatoimijaa, mikäli tämä on aktiivinen ja esittää perusteltuja mielipiteitä laadittavan kaavan sisällöstä. Tällaisessa neitseellisen alueen kaavoituksessa keskeiseen asemaan voidaan nostaa kunnan oma liikuntatoimi ja muut liikunnan asiantuntijatoimijat. Alueelle muuttavista asukkaista ei yleisesti ole vielä tietoa kaavaa laadittaessa, joten ainakaan nämä eivät ymmärrettävästi voi valvoa etujaan virikkeellisen asuinympäristönsä puolesta.

Lähiliikuntapaikat tulee merkitä laadittaviin asemakaavoihin siitäkin huolimatta, että niiden toteutusaikatauluista ei vielä kaavan laatimishetkellä ole tarkkaa selvyyttä. Tällä toimenpiteellä voidaan välttää monet myöhemmät juridiikkaan liittyvät hankaluudet. Henkilö, joka ostaa asemakaavan mukaisen tontin tai osakkeen asemakaavan mukaisesta rivitalosta, on tällöin tietoinen tulevasta lähiliikuntapaikasta. Hän ei voi myöhemmin moittia kaavan toteuttamista eli liikuntapaikan rakentamista. Jos liikuntapaikka jää kaavaan merkitsemättä, saattaa myöhempi toteuttaminen olla hankalaa. Kirjallisuudessa NIMBY (not-in–my-back-yard) –ilmiöksi nimetty käyttäytymismalli on varsin yleinen kaikenlaisissa valmista asemakaavoitettua aluetta muuttavissa hankkeissa. Etenkin sosioekonomisesti parhaimmassa asemassa olevien henkilöiden asuttamilla alueilla tällainen käyttäytyminen on kaavoittajien arkipäivää.

Lähiliikuntapaikan kaavoittaminen valmiiksi kaavoitetulle asuinalueelle
Kun ilmenee tarve saada tässä tarkoitettu liikuntapaikka sellaiselle alueelle, joka on jo valmiiksi kaavoitettu ja rakennettu, tämä vaatii liikuntatoimijoilta erityistä aktiivisuutta. Koko prosessi kannattaa suunnitella huolella. Kunnan kaavoitustoimi ei ala omatoimisesti pohtia tämänkaltaisten hankkeiden toteuttamista. Liikuntatoimijoiden tulee siten itse aktiivisena osapuolena panna asemakaavan muutos vireille. Tämä tapahtuu kuntalain 28 §:n mukaisella kunnanhallitukselle osoitetulla aloitteella. Hankkeessa kannattaa jo sen alkuvaiheessa olla yhteydessä paikallisessa päätöksenteossa mukana oleviin toimijoihin. Paikallispoliitikkoja ei liene vaikeaa houkutella mukaan tämän kaltaisiin hankkeisiin

Kaavoitushankkeessa, jossa lähiliikuntapaikka aiotaan sijoittaa jo rakennetulle asuinalueelle, on tärkeää, että jo hankkeen alkuvaiheessa tiedetään, minkälaisesta liikuntapaikasta on kyse. Valmis liikuntapaikkasuunnitelma kaavoitushankkeen pohjana nopeuttaa ja yksinkertaistaa kaavoitusprosessia. Kaavan laatimisprosessi sisältää tällaisessa tapauksessa liikuntapaikkasuunnitelman muuntamisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi juridiikaksi sekä mahdollisten hanketta vastustavien tahojen mielipiteiden kartoituksen ja arvioinnin. Ilman tällaista valmista suunnitelmaa käynnistettävä kaavoitushanke voidaan sen sijaan arvioida aikaa vievän ja monin tavoin hankalan prosessin alkusoitoksi.

Valmiiksi rakennetulle asuinalueelle ajatellun lähiliikuntapaikan suunnittelu kannattaa aloittaa ottamalla yhteyttä kunnan kaavoitustoimeen. Kaavoittajat haluavat olla selvillä kaikista kunnan alueella vireillä olevista maankäyttöön liittyvistä hankkeista. Tällä menettelyllä pystytään myös varmistamaan, että liikuntapaikan sijoittaminen aiotulle paikalle on ylipäätään mahdollista. On nimittäin täysin mahdollista, että samaa aluetta koskien on valmisteilla muunlaista maankäyttöä. Jos kunnan kaavoitustoimi on sitä mieltä, että hanke on mahdollinen, voidaan siirtyä varsinaiseen toteuttamiseen tähtäävään suunnitteluun.

Kaavoitusprosessi edellyttää vuorovaikutteisuutta
Maankäyttö- ja rakennuslaki vaatii kaavoitusprosesseilta avointa vuorovaikutteisuutta. Alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), tulee olla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta. Tämän vuoksi avoin vuorovaikutus ympäristön asukkaisiin ja muihin relevantteihin toimijoihin on tärkeää myös kaavan pohjaksi laadittavassa liikuntapaikan suunnittelussa. Käytännössä tässä tarkoitettuun vuorovaikutteisuuteen voidaan päästä toimittamalla lähialueen asukkaille postitse tieto hankkeen käynnistymisestä. Varsinainen suunnittelu voidaan aloittaa asukkaiden kesken kommunikatiivisena prosessina esimerkiksi jossain alueen julkisessa tilassa pidettävänä asukastilaisuutena. Itse suunnitelma voidaan laatia asukkaiden toimesta tai pyytämällä hankkeeseen mukaan ulkopuolinen suunnittelun ammattilainen. Kunnan kaavoitustoimi tulee pitää jatkuvasti ajan tasalla prosessin etenemisestä. Kaavoittajat voivat tällöin itse määritellä sen aktiivisuuden asteen, jolla he haluavat osallistua liikuntapaikkasuunnitteluhankkeeseen tai olla siinä muulla tavoin mukana. Valmis vuorovaikutteisesti laadittu suunnitelma voidaan tämän jälkeen toimittaa kuntaan. Kun kunnanhallitus on tehnyt päätöksensä asemakaavan muuttamisesta on itse asemakaavoitusprosessi tämän jälkeen varsin mutkaton. Hankkeen sisältö on jo lyöty lukkoon ja tämän johdosta maankäyttö- ja rakennuslain vaatima vuorovaikutteisuus kohdistuu mahdollisten hanketta vastustavien tahojen mielipiteiden kartoitukseen. Tässä kaavan virallisessa käsittelyprosessissa tulee myös eteen liikuntapaikkasuunnitelman laatijoiden hankkeeseen liittyvä riski. Hanketta vastustavien tahojen perusteltu mielipiteenilmaisu saattaa johtaa prosessin pitkittymiseen (valitukset) tai pahimmassa tapauksessa jopa koko hankkeen raukeamiseen.

Linkkejä:
Liikunta osaksi yhdyskuntasuunnittelua (pdf) >>
Liikunnan olosuhteet yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoitusprosessissa (pdf) >>

Kirjallisuutta:
¤ Rajaniemi, V. 2005. Liikuntapaikkarakentaminen ja maankäytön suunnittelu. Studies in sport, physical and health 109. Jyväskylän yliopisto. ¤

<< YLÖS >>

2.2.

KUNTAKOHTAISEN LÄHILIIKUNTAPAIKKASUUNNITELMAN
TEKEMINEN KERAVALLE

Jarmo Vakkila, Liikuntasihteeri, Kerava
Kirjoittaja on ollut Keravan liikuntatoimen edustajana Keravan lähiliikuntapaikkaprojektissa ja vastannut projektiin liittyneestä lähiliikuntapaikkakartoituksesta.

Lähiliikuntapaikkaprojektin taustaa
Keravalla käynnistyi vuonna 2002 lähiliikuntapaikkaprojekti, jossa tavoitteena on rakentaa toimiva ja mahdollisimman kattava lähiliikuntapaikkaverkosto kaupungin alueelle vuoteen 2006 mennessä. Viisi lähiliikuntapaikkaa on kevääseen 2006 mennessä valmiina ja kuudes rakentuu kesällä 2006. Lähiliikuntapaikkojen rakentamisen lisäksi Keravan lähiliikuntapaikkaprojektiin liittyy laaja tutkimuksellinen kokonaisuus, jota koordinoi UKK-instituutti. Tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena on arvioida lähiliikuntapaikkarakentamisen vaikutuksia Keravan kaupungissa ja erityisesti lasten ja nuorten liikunnan näkökulmasta.

Lähiliikuntapaikkaprojektin käynnistymisen taustalla on Keravan kaupungin strategia, johon on kirjattu elinikäisen liikunnan harrastamisen tukeminen. Viime vuosien kehittämisen painopistealueena on liikuntasektorilla ollut nimenomaan liikuntapaikkojen parantaminen. Laji- ja perusliikuntapaikka infrastruktuurin saavutettua Keravalla jo varsin hyvän tilanteen oli luontevaa siirtää huomioita asuinalueiden lähiliikuntapaikkoihin ja niiden kehittämiseen.

Toisaalta Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin taustalla on huoli erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja riittävästä arkiliikunnasta. Lähiliikuntapaikkaprojektin projektisuunnitelmassa nostetaankin esiin mm. seuraavia huomioita lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyen:

Lähiliikuntapaikkaprojektin käynnistäminen
Lähiliikuntapaikkaprojektin virallinen käynnistäminen tapahtui Keravalla kaupunginjohtajan toimesta, jolloin hankkeelle saatiin alusta alkaen vahva taustatuki. UKK - Instituutin hankkeelle laatiman tutkimussuunnitelman linjauksiin viitaten kaupunginjohtaja antoi liikuntatoimenjohtajalle tehtäväksi varsinaisen lähiliikuntapaikkojen rakentamisprojektin suunnittelemisen ja käynnistämisen. Toimeksiannon pohjalta liikuntatoimenjohtaja perusti hankkeelle ohjausryhmän. Ryhmään valittiin mukaan tutkimusprojektin koordinoinnista vastaava UKK-instituutti sekä Keravan kaupunkia edustavina vastuullisina hallintokuntina Liikuntatoimi ja Kaupunkiympäristöosasto. Keravalla on korostettu hallintokuntien välistä yhteistyötä hankkeiden toteuttamisessa sekä palveluiden kehittämisessä, joten ko. kaltaiselle hallintokuntien yhteistyöfoorumille oli luontevat edellytykset olemassa. Lisäksi hankkeen ohjausryhmään otettiin mukaan ulkopuolisena asiantuntijajäsenenä Nuori Suomi ry sekä hankkeiden sponsoreiden edustajia. Hankkeen ohjausryhmä on kokoontunut 2-4 kertaa vuodessa projektin tilanteesta riippuen.

Tilannekartoituksesta kuntakohtaiseen lähiliikuntapaikkasuunnitelmaan
Kattavan ja toimivan lähiliikuntapaikkaverkoston aikaansaamiseksi Keravalla lähdettiin liikkeelle olemassa olevan tilanteen kartoittamisesta. Vuonna 2002 Keravalla tehtiin siten liikuntatoimen koordinoimana kaikkien olemassa olevien potentiaalisten lähiliikuntapaikkakohteiden (koulupihat, leikkipuistot ja pallokentät - yhteensä 21 kappaletta) kartoittaminen. Kartoittamisvaiheessa kaikki ko. kohteet observoitiin paikan päällä sekä valokuvattiin. Kartoituksen aineistosta tehtiin tiivis kirjallinen yhteenveto, joka sisälsi valokuvan jokaisesta kohteesta sekä lyhyen kuvauksen paikan varustuksesta ja kunnosta. Lisäksi kaikki kartoitetut paikat merkittiin Keravan yhdyskuntarakennetta kuvaavan karttaan.

Edellä mainittuja tietoja (kartoituksen yhteenveto) ja apuvälineitä (kartta) ja hyödyntäen hankkeen ohjausryhmässä linjattiin yleispiirteinen lähiliikuntapaikkasuunnitelma, jossa määriteltiin lähiliikuntapaikoiksi kehitettävät kohteet ja rakentamishankkeiden karkea aikataulutus. Keskeisinä kriteereinä ja näkökulmina lähiliikuntapaikkasuunnitelman laadinnassa olivat:

Koulupihat lähiliikuntapaikkakohteiksi
Yhtä lukuun ottamatta kaikki Keravan lähiliikuntapaikkasuunnitelmaan valitut kehittämiskohteet ovat alakoulujen piha-alueita. Koulupihapainotuksella on olemassa hyvät perusteet. Kuten alakoulujen pihat pääsääntöisesti yleisemminkin, Keravalla kaikki kehittämiskohteiksi valitut koulupihat sijaitsevat keskeisillä paikoilla omilla asuinalueillaan ja niihin on hyvät kulkuyhteydet. Tärkeä koulupihoja puoltava tekijä oli myös se, että niissä voidaan välttää kalliita liikuntapaikan perustamiskustannuksia, koska maapohjat rakenteille olivat jo valmiina ja näin voitiin käytettävissä olevat määrärahat keskittää pääsääntöisesti varsinaisiin liikuntavälineistöihin ja -kalusteisiin sekä yleisempään pihan viihtyisyyden parantamiseen. Toisaalta lasten liikunnan edistämistavoitteiden näkökulmasta koulupihat ovat hyviä kohteita, koska ne ovat lasten käytössä jo koulupäivän aikana esimerkiksi välituntiliikunnassa. Koulupihojen kunnostamista puoltaa lisäksi se, että niissä on selkeää kunnostamistarvetta. Keravan koulupihat eivät varmastikaan ole keskimääräistä huonommassa kunnossa, mutta kartoitusten perusteella useimmissa niistä on paljon parantamisen varaa.

Kokemuksia toteutuneista hankkeista
Keravan etuna on sen alueellinen pienuus (30,9 km2) ja sitä kautta kaikkien olemassa olevien liikuntapaikkojen hyvä saavutettavuus. Lähiliikuntapaikkaverkoston suunnitteleminen valmiiseen ympäristöön on siten mahdollistanut varsin pienin kustannuksin liikuntatoimintojen selvän parantamisen. Projektin avulla on pihan yleisten kunnostusten lisäksi saatu aikaiseksi uusia suosittuja liikuntapaikkoja. Pienpelikentät laitoineen, maaleineen ja koreineen ovat olleet yksi suosituimmista liikuttajista. Muutamissa kouluympäristöissä ovat opettajat joutuneet kouluaikana jopa järjestelemään pelialueella vuoroja, jotta kaikille halukkaille löytyisi aikaa pelialueella. Kiipeilytelineet ja erilaiset tasapainoilulaitteet ovat olleet myös suosittuja.

Tämän projektin hyöty on ollut merkittävä myös paremman kouluympäristön suunnittelun kannalta. Mukana on kouluja, joissa on tehty laajennuksia ja joiden pihaympäristö on sitä kautta supistunut alkuperäisestä. Lähiliikuntapaikkaprojekti on antanut näissä kohteissa mahdollisuudet pihan uudelleen suunnitteluun. On ollut merkillepantavaa myös se innostus, jolla oppilaat, vanhemmat ja opettajat ovat olleet projektissa mukana. Keravalla on vuosittain järjestetty eri asuntoalueiden "kyläiltoja", joissa alueen asukkaat ovat kaupungin infojen ja virkamiesten tapaamisten lisäksi voineet kommentoida suunnittelua ja esittää kysymyksiä. Tämä foorumi onkin toiminut hyvänä asukaslähtöisenä suunnitteluinformaation lähteenä lähiliikuntapaikkaprojektissa.

Talviaika ja erityisesti pääkaupunkiseudun leudot talvet luovat haasteen myös lähiliikuntapaikkojen suunnitteluun. Tämän projektin kaikissa lähiliikuntapaikkakohteissa on talvisin luistelukentät ja muutamissa ala-asteissa myös luonnon liukumäet. Nämä ovat olleet oppilaiden aktiivisessa käytössä talviaikoina, muuta niitä ei ole toteutettu lähiliikuntapaikkaprojektin kautta. Pääosaan kohteista projektissa toteutetut monitoimikentät löytävät myös käyttäjänsä talviaikana – esimerkiksi jalkapallon pelaaminen tuntuu onnistuvan lumesta huolimatta. Pienten lähilatujen osalta sen sijaan ideat jäivät työpöytäasteelle, niiden aikaansaaminen kaupunkiympäristöön osoittautui pohdituissa tapauksissa mahdottomiksi toteuttaa. Projektin aikana on siten noussut kysymys: Mitä lähiliikuntapaikoille voisi suunnitella erityisesti talvikäyttöä silmällä pitäen? Tähän haasteeseen etsitään vielä vastausta.

Lähiliikuntapaikkoja on aktiivisesti ylläpidettävä ja edelleen kehitettävä
Vuoden 2005 kesällä aloitettiin lähiliikuntapaikkaprojektin tueksi uutena kokeiluna ns. ”lähiliikuntavaunun” vieminen vertaisohjaajineen lähiliikuntapaikoille. Lähiliikuntavaunu kiersi säännöllisellä rytmillä lähiliikuntapaikoilla siten, että se oli jokaisella lähiliikuntapaikalla vähintään kerran viikossa. Toimintamallin ideana on tarjota lähiliikuntapaikoille saapuville ilmaiseksi välineet ja ohjausta erilaisiin liikuntakokeiluihin. Lähiliikuntavaunu on varustettu niin, että sieltä löytyy mahdollisimman laaja valikoima pesäpalloräpylöistä ja sählymailoista pentaque- ja mölkkypeleihin, sekä myös muita pallopeli- ja yleisurheiluvälineitä. Kokeilusta saadut kokemukset ovat erittäin positiivisia ja toimintamallia aiotaan toteuttaa jatkossakin!

Lähiliikuntapaikan tulisi opettaa myös vastuuta omasta lähiympäristöstä. Liikuntatoimen toive onkin Keravalla, että lähiliikuntapaikat koettaisiin tärkeiksi ja ilkivalta jäisi niissä vähäiseksi. Toisaalta lähiliikuntapaikat on suunniteltu siten, että niiden hoito ja huollettavuus on helppoa ja mahdolliset korjaustoimenpiteet tehdään heti kun tarve ilmaantuu. Turvallisuuttakaan ei voi unohtaa. Hyvän huollon lisäksi välineistön, pelialueiden ja maastonkin on täytettävä turvallisen toiminnan kriteerit. Nähtäväksi jää, miten kahden kohteen pienpelialueelle Palloliiton avustuksen tukemana pohjaksi tehty hiekkatekonurmi toimii käytännössä. Tyytyväiset käyttäjät ovat ne jo löytäneet.

Lähiliikuntahanke on antanut uusia mahdollisuuksia Keravan liikuntaelämään. Kaikki lähiliikunnan ympärillä tapahtuva toiminta on ollut myönteistä ja ihmisiä innostavaa. Tulevat vuodet näyttävät, mikä hankkeen kokonaisvaikutus tulee olemaan, mutta jo nyt voi todeta erilaisten viimevuosien liikuntamittari kyselyiden perusteella Keravan liikuntapalvelujen käyttäjätyytyväisyyden parantuneen tasaisesti.

<< YLÖS >>

2.3.

Porilainen liikuntatakuu - hankkeen taustaa
Porin kaupungin strategian (Pori 2008) mukaan kaupungin tehtävänä on luoda hyvän elämän edellytykset asukkailleen. Liikunta on keskeinen hyvinvointitekijä, joten kaupungin on luotava asukkailleen riittävät edellytykset liikuntaan. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman monen kuntalaisen aktivoiminen oman terveytensä osalta kestävään kehitykseen eli terveyden ylläpitämiseen mm. liikunnan avulla. Liikunnan myönteiset vaikutukset lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen sekä muut hyvinvointi- ja terveysvaikutukset toteutuvat ainoastaan liikkumalla. Liikunnallisen elämäntavan kehittyminen alkaa lapsuudenkodista, jatkuu päivähoidossa, koululiikunnassa, urheiluseurassa jne. Mikäli nuorista ikäluokista mahdollisimman moni omaksuu liikunnallisen elämäntavan, kaupungin asukkaista liikkuu vuosi vuodelta suurempi osa oman hyvinvointinsa kannalta riittävästi. Edellä kuvatuista lähtökohdista Porissa käynnistettiin syksyllä 2004 lasten ja nuorten liikuntaa edistävä hanke ”Porilainen Liikuntatakuu”. Hankkeen alkuunpanijoina ovat toimineet Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry ja Porin kaupungin vapaa-aikatoimi ja mukana toiminnassa on urheiluseurojen lisäksi kaikki kaupungin keskeiset hallintokunnat. Liikuntatakuu -hankkeen tavoitteena on lisätä porilaisten lasten ja nuorten hyvinvointia liikunnan avulla.

Verkosto tukemaan paikallista liikuntaa
Lasten ja nuorten liikunnan edistämiseen voidaan vaikuttaa monin perheiden,
kansalaistoiminnan ja julkisen hallinnon keinoin. Porin hankkeen tavoitteena on rakentaa lasten ja nuorten liikunnan edistämiseksi verkosto, jonka yhteispanoksena mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle tarjotaan optimaaliset mahdollisuudet osallistua liikuntaan. Verkoston keskeisinä toimijoina ovat urheiluseurat ja -järjestöt, koululiikunta, vapaa-aikatoimintaan kytkeytyvät yhdistykset ja yhteisöt. Kaupungin hallintokunnista mukaan verkostoon ovat tulleet vapaa-aika-, koulu-, terveys-, sosiaali-, kaavoitus ja ympäristötoimet sekä tekniseltä sektorilta liikenne- ja puistotoimi. Liikuntaverkoston luomisen ja lasten liikunnan eri toimintamuotojen tukemisen lisäksi keskeinen valinta on liikuntaympäristön kehittäminen. Tässä artikkelissa kuvataan Porissa tehtyjä toimenpiteitä liikuntaolosuhteiden kehittämiseksi.

Miksi lähiliikuntapaikkoja?
Hankkeen keskeisiä tavoitteita on lasten ja nuorten liikuttajien toimintamahdollisuuksien lisääminen. Liikuntaympäristöistä käytetyin on kodin lähiympäristö. Tavoitteena on, että mahdollisimman monen nuoren lähiympäristö mahdollistaa liikkumisen ja ihanteellisimmillaan houkuttelee, varsinkin lapsia, nuoria ja perheitä, liikkumaan. Asuinalueiden liikuntaympäristöjen kehittäminen on hankkeen yksi keskeinen kohde. Kaiken kaikkiaan hankkeen tarkoituksena on saada kaikki verkoston osapuolet sekä kuntalaiset osallistumaan nykyistä parempien
liikuntaympäristöjen kehittämiseen. Varsinaisessa liikuntapaikkarakentamisessa otetaan erityisesti huomioon lasten ja nuorten tarpeet.

Liikuntaolosuhteiden kartoituksen toteutus
Lähiliikuntapaikkojen ja koulujen liikuntaolosuhteiden kartoituksen tavoitteena on:

Luoda kokonaiskuva Porin liikuntapaikoista.

Selvittää lähiliikuntapaikkojen kunto ja korjaustarpeet eri hallintokunnille ja toimia pohjana kunnostussuunnitelmien tekemisessä.

Tukea eri hallintokuntia liikuntapaikkojen hoitosuunnitelmien laatimisessa.

Toimia pohjana uusien lähiliikuntapaikkojen rakentamista ja sijoittelua suunniteltaessa.

Kartoittaa turvallisen liikkumisen mahdollisuus liikuntapaikoille.

Kartoituksessa liikuntaympäristöt jaettiin seuraavasti:

Kodin lähiympäristö; puistot, koulupihat, rakennetut lähiliikuntapaikat.

Alueelliset, rakennetut liikuntapaikat; urheilukentät / palloilukentät, koulusali, uimaranta, jääradat, kaukalot, kuntoradat/-ladut.

Isot liikuntalaitokset ja erikoisliikuntapaikat; urheiluhallit, uimahallit, maauimala, stadion, golf-kentät, moottoriradat, ampumaradat, slalomrinne jne.

Luontoalueet; maastot / kartat, vesistöt, ulkoilureitit.

Kartoituksen ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli kokonaiskuvan luonti eri liikuntapaikoista. Ensimmäisen vaiheen aikana käytiin läpi kaikki eri hallintokuntien ylläpitämät liikuntapaikat ja merkittiin ne liikunta-aluekarttaan. Jokaisella liikuntapaikalla oli oma värinsä jolla ne voidaan helposti tunnistaa karttapohjasta. Kartta luo kokonaiskuvan Porin liikuntaolosuhteista ja eri kaupunginosien liikuntamahdollisuuksista.

Kartoituksen avulla toteutettu Porin liikunta-aluekartta

Kartoituksen toisessa vaiheessa kaikki koulujen piha-alueet valokuvattiin teline- ja liikuntapaikkakohtaisesti niin kesä- kuin talviaikana. Valokuvauksella todennettiin alueiden kunto ja mahdolliset kunnostustarpeet.

Kartoituksen 2. vaiheen kuvia Sampolan monitoimikentästä ja viereisen koulun leikkitelineistä.

Kartoituksen kolmannessa vaiheessa, Liikuntatakuu -hankkeen kautta, on tavoitteena edistää koululaisten liikunnallista päivää. Tavoitteena on löytää ratkaisuja, joissa lasten liike lisääntyy koulumatkoilla, välitunneilla, kerhoissa ja koulun liikuntatunneilla. Tavoitetta silmällä pitäen kouluissa tehtiin siten kartoitus myös sisätiloissa salia ja liikuntavälineitä koskien. Lisäksi koulut saivat esittää toiveita liikuntaolosuhteiden kehittämisestä koulun lähiympäristössä.

Kartoituksessa 2. vaiheessa selvitettiin myös koulujen sisäliikuntatilojen ja liikuntavälineiden tilanne.

Hallintokuntien suunnittelutoimet
Seuraavana vaiheena syksyllä 2006 eri hallintokuntien vastaavat kokoontuvat perehtymään tarkemmin kartoituksen lopputuloksiin. Kartoituksen tuloksia arvioitaessa haetaan ratkaisuja ja tehdään suunnitelmia ainakin seuraaviin kokonaisuuksiin:

Mihin uudet lähiliikuntapaikat tulisi sijoittaa ja missä niitä eniten tarvitaan?

Laaditaan lähiliikuntapaikkojen kunnostus- ja kehittämissuunnitelma.

Missä ja miten voidaan tehostaa liikunta-alueiden hoitoa?

Laaditaan koulukohtainen liikuntaolosuhteiden ja -välineiden kunnostus ja hankintasuunnitelma.

Toteutetaan liikuntavälinepankki koulujen yhteiskäyttöön.

Tuodaan koululaisille lähiliikuntapaikkoja tutuksi erilaisten tapahtumien avulla.

Selvitetään turvallisen liikkumisen mahdollisuus liikuntapaikoille.

Tulevaisuus
Porissa rakennetaan paikallisille lapsille ja lapsiperheille liikuntatakuuta. Nämä lähiliikuntapaikkoihin liittyvät kartoitus- ja kehittämistoimet muodostavat oman kokonaisuutensa tässä hankkeessa. Lähiliikuntakartoituksen ja sitä seuraavan suunnitelman päämäärä on edistää ja helpottaa lasten päivittäistä liikkumista lähiympäristössä. Tässä asiassa haastetta riittää meille kaikille toimijoille!

<< YLÖS >>

2.4.

HALLINTOKUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ KOULUPIHOJEN KUNNOSTAMISEN HAASTEENA JA VOIMAVARANA

Anu Oittinen, Projektipäällikkö, Turun koulut liikkeelle -hanke
Kirjoittaja vastaa Turun Koulut Liikkeelle -hankkeesta, jossa tavoitteena on kouluhyvinvoinnin lisääminen liikunnan avulla

Koulupihojen ja lähiliikunnan kehittäminen osa Turku strategiaa
Turussa on päädytty monien muiden kaupunkien ja kuntien tapaan siihen, että koulupihojen kehittäminen ja lähiliikunnan edellytysten luominen kytketään toisiinsa. Tälle antoi sysäyksen se, että liikuntatoimi ilmaisi halunsa suunnata lähiliikuntapaikkarakentamiseen kohdistettavia rahoja koulupihoihin, edellyttäen että riittävä yhteistyö- ja rahoituspohja syntyy. Ensimmäinen edistysaskel koulupihojen kehittämiseen tähtäävissä ponnisteluissa oli se, että asia nostettiin yhdeksi Turun kaupunkitason strategian tuloskortiston kriittiseksi menestystekijäksi. Turku strategiassa vuosille 2005-2008 on määritelty tavoitteeksi se, että vuoden 2006 aikana on tuotettu koulupihojen kehittämisen kokonaissuunnitelma ja ensimmäiset kohteet on toteutettu. Lopulliseksi tavoitteeksi on asetettu, että joidenkin vuosien kuluttua merkittävä osa koulujen pihoista palvelee myös alueiden lähiliikuntaa. Nämä toimenpiteet koetaan merkittäviksi tekijöiksi lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin lisäämisessä.

Tämä strateginen kannanotto oli vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että vuoden 2006 alussa kaupunkiin palkattiin koulupihasuunnittelija laatimaan kaupunkitason kokonaissuunnitelmaa sekä ensimmäisiä yksityiskohtaisia pihasuunnitelmia. Kaupunkitason kokonaistarkastelun pohjaksi luotiin kattava kriteeristö, jonka pohjalta pihat arvioitiin kalusteiden, välineiden, valaistuksen, autopaikkojen sijoittumisen, lähikentän ja muiden lähiliikuntapaikkojen sijainnin, kevyen liikenteen väylien ja viihtyisyyden suhteen. Tämän pohjalta koulupihahankkeet kyettiin priorisoimaan ja ensimmäiset kohteet poimimaan suunnittelun kohteeksi. Ensimmäiset osallistavat suunnitteluprosessit käynnistettiin kahden koulupihan osalta keväällä 2006.

Tavoitteena on yksittäisten koulupihasuunnitelmien valmiiksi saaminen syksyn 2006 aikana niin, että kohteille kyetään hakemaan lähiliikuntapaikkarakentamisen valtionavustusta. Kohteiden toteutus tapahtuu vuoden 2007 aikana. Vuoden 2006 aikana keskitytään palloseinäprojektiin, joka käynnistyi koulujen välisellä suunnittelukilpailulla ja jatkuu prototyypin työstämisellä lapsilta saatujen ideoiden pohjalta. Ensimmäiset palloseinät tullaan pystyttämään kesän ja syksyn 2006 aikana.

Samanaikaisesti käytännön suunnittelutyön rinnalla on edennyt hallinnollisen ja taloudellisen yhteistyöpohjan rakentamistyö. Koulupihojen kehittämisessä erittäin tärkeäksi todettua koulujen ja erityisesti lasten ja nuorten osallistamista suunnitteluprosessiin voidaan kuvata jäävuoren pinnan yläpuolella näkyväksi pieneksi huipuksi. Ennen kuin voidaan käynnistää osallistavaa suunnitteluprosessia koulutasolla, tulee saada ”paletti kasaan” kaikkien muiden toimijoiden osalta. Lapsia ja nuoria ei pidä ottaa mukaan suunnitteluprosessiin vain ”osallistamisen vuoksi”, vaan siinä vaiheessa kun on selvillä konkreettiset kohteet, toteutuksen varmuus ja aikataulut.

Isossa kaupungissa paljon toimijoita ja haastava toimintakulttuuri
Yhteistyöpohja tulee olla selvä niin vastuualueiden kuin rahoituksenkin suhteen. Tämän pohjan rakentamisessa ehdoton etu on kaupunkiorganisaation tuntemus ja hahmottamiskyky: tulee tietää, kuka on suunnittelu-, investointi- ja ylläpitovastuussa milläkin alueella. ”Naapurin tontille” ei pidä mennä sorkkimaan kaupunkikonsernin sisälläkään. Koulupihojen kehittäminen on asia, joka vaatii kykyä muuttaa perinteisiä ajattelu- , toiminta – ja toteutusmalleja, ainakin meillä Turussa.

Turussa koulukiinteistöjen (pitää sisällään sekä koulurakennukset että niiden tontit, eli välittömän piha-alueen = välituntipihan) suunnittelusta, kehittämisestä ja ylläpidosta vastaavat opetustoimi ja tilalaitos. Opetustoimi esittää tilalaitokselle kehittämis- ja ylläpitotarpeitaan. Näiden pohjalta tilalaitos investoi uusiin kohteisiin, peruskorjaa vanhaa tai suorittaa ylläpito-/kunnostustoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden kustannukset tilalaitos perii vuokrina opetustoimelta.

Tähän asti koulujen pihoihin ei ole juurikaan satsattu. Nyt asian tärkeys on todettu, ja tilalaitos on ilmoittanut valmiutensa suorittaa pihoihin kohdistuvia investointeja. Opetustoimi puolestaan on sitoutunut näistä investoinneista aiheutuviin vuokrankorotuksiin. Korotusten on arvioitu muodostuvan pihaa kohden vuositasolla noin 10 000 euroksi.

Lähiliikuntanäkökulman kytkeminen koulupihojen kehittämiseen toi ainakin Turun hallinto-organisaatiolle uusia haasteita. Kuten jo aiemmin todettiin, on koulupihojen kehittämisvastuu perinteisesti ollut opetustoimella ja tilalaitoksella. Lähiliikuntapaikkojen kehittäminen taas on tapahtunut kiinteistölaitoksen ja liikuntatoimen yhteistyöllä. Haasteen koulupihojen kehittämiselle tässä viitekehyksessä luo se, että tilalaitoksen vastuulla on kehittämis- ja ylläpitotyöt tonteilla (=koulupihoilla), mutta ei liikunta- ja lähiliikuntapaikkasuunnittelukokemusta. Kiinteistölaitokselta taas löytyy asiantuntemusta lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen, mutta heillä ei ole ollut asiaa tilalaitoksen tonteille.

Suunnittelu- ja investointivaiheen vastuut
Turussa vastuista eri tasoilla on sovittu niin, että suunnitteluvaiheessa ovat mukana niin opetus- ja liikuntatoimi kuin tila- ja kiinteistölaitoskin. Tällä turvataan se, että suunnittelussa tulee huomioitua sekä koulupäivän aikainen liikuntakäyttö, että alueen lähiliikunnan tarpeet. Suunnittelua koordinoi tällä hetkellä Koulut liikkeelle -hanke ja siitä vastaa käytännössä koulupihasuunnittelija. Ratkaistavaksi jää, mikä taho ja kuka on vastuussa asiasta hankkeen päättymisen jälkeen ja jos koulupihasuunnittelijaa ei jatkossa enää palkata.

Varsinaisista pihojen kehittämiseen liittyvistä investoinneista vastaavat tilalaitos ja kiinteistölaitos. Vielä avoimeksi jäänyt kysymys on se, mille tontille kenenkin rahoilla rakennetaan. Perinteisen kaavan mukaan tilalaitos investoi vain koulupihoihin (koulukiinteistön tontilla oleviin alueisiin) ja kiinteistölaitos vastaa niiden ympäristössä oleville yleisille alueille kohdistuvasta lähiliikuntapaikkarakentamisesta. Tämä työnjako on tärkeä ainakin Turussa siitä syystä, että investointitaho määrittelee ylläpitovastuun tulevaisuudessa. Tärkeää on, ettei pääse syntymään tilannetta, jossa ylläpitovastuut ovat epäselvät ja liian monen tahon vastuulla.

Ylläpitovastuu
Ylläpitokustannuksista vastaa koulupihojen osalta opetustoimi osana vuokranmaksuaan tilalaitokselle. Opetustoimi maksaa vuokrissaan sekä koulupihoille tehdyt investoinnit (aiheuttaa vuokranlisäystä noin 10 000 euroa / kohde / vuosi) että vuosittaiset ylläpitokustannukset.

Mikä on koulun vastuu?
Koulupihojen kehittämisinnostus on herättänyt myös huolta kouluissa. Huolta on opettajien ja koulujen johdon taholla aiheuttanut varsinkin valvonta- ja vastuukysymykset kouluajan ulkopuolella. Kauhukuvia on synnyttänyt ajatus siitä, että koulu on vastuussa jos joku satuttaa itsensä koulupihan alueella kouluajan ulkopuolella. Oleelliseksi seikaksi vastuuasiassa nousee pihalle tulevien liikuntapaikkojen ja -välineiden kunto. Kun ne ovat turvanormien ja -säännösten mukaan toteutettuja ja hyvin kunnossa pidettyjä, ei koulun vastuuongelmaa synny. Sama käytäntö pätee muun muassa yleisillä alueilla tai puistoissa sijaitseviin leikkipaikkoihin: kaupungin vastuulla on rakentaa ne oikein ja pitää rakennetut välineet kunnossa. Ihmisten pääsyä näille paikoille ei voida kieltää vetoamalla siihen, että kaupunki ei voi taata riittävää alueen valvontaa.

Myös tuhotöiden lisääntymistä pelätään. Niiltä ei varmasti voida välttyä, mutta ajatella voi myös niin päin, että viihtyisien ja aktivoivien pihojen lisääntynyt ”oikeanlainen” käyttö lisää kontrollia ja pahan tekemisen mahdollisuuksia.

Yhdessä tekeminen tuottaa tulosta
Vaikka Turun kokoisessa kaupungissa haasteita riittääkin kokonaisuuden hiomisessa sellaiseksi, että koulupihojen kehittäminen on mahdollista, on prosessi kuitenkin edennyt, voisi sanoa jopa kiitettävää vauhtia. Ison organisaation jähmeässä liikkeelle lähdössä on ollut positiivisiakin vaikutuksia. Sitä odotellessa koulut ovat aktivoituneet itse tekemällä vaikuttamaan ympäristöönsä. Koulut liikkeelle -hankkeen tuella koulut ovat käynnistäneet omia pihaprojektejaan, joihin on liittynyt monipuolisten ja värikkäiden pihamaalausten tekemistä sekä pienimuotoisten liikuntavälineiden valmistamista (mm. puujalat, mölkky, sählykaukalo). Tämä osa hanketta on ollut erittäin positiivinen siitä syystä, että se on fyysisen aktiivisuuden kannustamisen lisäksi luonut pohjaa yhdessä tekemisen kulttuurille kouluissa.

Linkkejä:
Turun Koulut Liikkeelle -hanke >>

<< YLÖS >>